Meillä olisi tänään luokkakokous. Noin 400 kilometrin päässä - aivan huitsun nevadassa. Minun piti mennä, mutta sitten kusi kyyti. Ensin meno matkasta ja sitten paluumatkasta. Olisi siis pitänyt mennä julkisilla laitteilla. Ei ole minun juttuni, varsinkaan kun niissä on vielä seura mitä sattuu. Ja hinta olisi ollut aivan järkyttävä, niin bussilla, junalla kuin lentäen. En siis mennyt. Toisekseen näin kesällä sopraanomme häissä ne ihmiset, jotka olivat jo silloin kiinnostavia tyyppeinä ja ihmisinä. Ei siis edes harmita, ettei tullut lähdettyä.

Akvaan tuli laitettua ne saksasta tilatut monimetellit. Jestas ne on tehokkaat. Vaikka ne on vain 70 wattiset, ne valaisee viherhuoneemme aavemaisella kylmällä valollaan todella tehokkaasti. Niiden väliin jää pieni katvealue, jota paikkaan akvan yövalolla. Tuli sittenkin varsin näppärä viritys. Tänään tuli suoritettua akvan viikkosiivous. Siis levien skrabaaminen pois laseista. Pöyhittiin pohjahiekkoja. Rikkaimurin olin pessyt jo aikasemmin, taisi olla torstai ilta. Siihen tuli selvästi vomua lisää. Pesin roottoripesänkin huolella. Samoin uv-diodid tuli selkeästi näkyviin. Eilen tuli laitettua akvaan lisää bakteerikantaa, niin nitraatti määrä pysyy aisoissa. Uusia kaloja tekisi kovastikkin mieli, sellainen helmipleko tai joku muu vastaava moljottaja ois kiva. Huvittava piirre oli, kun siivosin päätylaseja hanayksikön takaa, niin Juulia toinen meidän sinisukaravuista ryhtyi varsin ponnekkaasti puolustamaan reviiriään. Olin oikeasti tikahtua nauruun, katkaravuilla ei nähtävästi ole itse suojelu vaistoa. Pohjan pöyhiminen paljasti pohjan olleen muutamasta paikasta hivenen tukossa, vaikkei rikinkatkua missään vaiheessa nenään tullutkaan. Hiekkapohjaa pitää muistaa vaste edes pöyhiä kunnolla useammin.

Meillä oli viikolla keikka. Alkuviikon kuolleesta illasta huolimatta olimme vetäneet mestaan huomattavasti enemmän kuin sata kuulijaa. Ei ollenkaan huonosti ja veto meni varsin mallikkaasti. Ei havaittavia soittomokia. Sopraanomme oli muutaman kerran kuulemma laulanut mitä sattuu kun ei ollut kuullut itseään, mitä sitä sattuu lavalla. Hovikuvaajamme oli paikalla joten luulen, että luvassa on taas varsin hyviä live-kuvia. Uudet piilarit meni silmiin helpommin kuin aikaisemmin ja maski lauteilla säilyi suhteellisen hyvin. Pitää vaan hankkia kunnollinen teatteri puuteri niin pakkelit ei putoa silmiin kesken keikan. Nyt se tapahtui normaalia vähemmässä määrin, joten parannusta sekin. Oma laulu kulki varsin hyvin, joten olin varsin tyytyväinen itseeni ja muuhun ryhmään. Tätä lisää siis. Keväälle on jo luvassa ainakin yksi minifestari. Katsotaan kun lisää keikkoja alkaa varmistua. Pitäsi buukata vielä studio esituotantoa varten. Jahka kitaristi tekee rumpalille pilotit kuuteen ensimmäiseen biisiin niin päästään alkuun. Että tälläistä tässä männä viikolla. Nyt on pakko kyetä kirjoittamaan tätä blogia useammin. Ei muka ehdi - paska laiskuutta se vaan on.