Minua väsyttää aivan raivona. Joululoma oli aivan liian lyhyt. Raivoisa duuni riento ei ota talttuakseen, no ehkäpä sitten kuun vaihteen jälkeen. Minä en ole lupaamassa mitään ensi vuodelle, en yhtään mitään - minulla ei ole minkäänlaista tarvetta muuttaa itsessäni mitään. No tiedän, että puoliskollani on tarve muuttaa minusta jotain, saada minusta edes hiukan ahkerampi kotitöiden suhteen. Minä olen kuitenkin päätynyt linjaan yksi kotityö päivässä riittää - on se sitten imurointia, tiskikoneen käyttämistä, mitä tahansa - viikolle kun naputtaa kasaan 7 kotiaskaretta, niin se on kuintenkin ihan suhteellisen paljon ja jos puoliskoni tekee saman verran, niin neljätoista kotityötä viikossa takaa, että hima pysyy puhtaana -  eikä tarvitse edes rehkiä.

Uusi pommilaki saa minulta täyden kannatuksensa. Muistelen viime vuodelta kuinka pommit ja paukut alkoivat räiskyä heti, kun ne tulivat myyntiin. Kyllä nyt innokkaimmat niitä paukuttelee, mutta selkeästi vähemmässä määrin. Elämä paukkuaran koiran kanssa ei ole aivan mahdotonta. Lumipallohullun eläimen huomion saa helpolla vielä ohjattua pois silloin tällöin kuuluvista paukahduksista. No itse uusivuosi voi olla sitten aivan erijuttu, mutta siihen ollan sitten totuttu, joten se ei tule minkäänlaisena ylläriä. Tänä vuonna ei olla antamassa koiralle edes minkäänlaisia rauhoitteita - luulen, että se kahdeksan tunninpaukkurumba ei käy liian pahasti sen hermoille. Meille tulee rauhoittava koiravieras ja minä otan selkeästi uudenvuoden jurrin taas kerran kotosalla... Syöden jotain aivan muuta kuin nakkeja ja perunasalaattia...