Miksi meillä pitää olla mielipide kaikkeen? Tänään meillä oli koirapuistossa kiista valittamisesta pääsykokeiden yhteydessä. Minä ja Aatamin mamma olimme eri mieltä asiasta ja yllättäen Nekkukoiran mamma oli sitä mieltä, ettei hänellä ole mielipidettä asiasta. Vasta jälkeenpäin havahduin ajatukseen, miten vapauttavaa on olla ilmanmielipidettä, johonkin asiaan. Yleensä sitä ottaa jonkin kannan ja riippuu siinä kiinni aivan viimeiseen saakka. Miksi ei voisi ottaa kantaa, että minulla ei ole mielipidettä asiaan.  Seuraavan kerran kun joudun johonkin saamarin tylsään duunipalaveriin ja minulta kysytään mielipidettä totean, ettei minulla ole asiaan minkäänlaista kantaa. En turvaudukkaan normaaliin nopeaan emotionaaliseen päätöksen kummalle kannalle asian suhteessa kallistun, vaan otan tylyn en osaa sanoa linjan - en ole muodostanut mielipidettä asiasta. 

Miksi muiden pitää olla muutenkaan samaa mieltä kanssani. Pidän ihmisistä, joilla on eriäviä näkemyksiä omiini. Ei heidän tarvitse olla samaa mieltä kanssani tai heillä ei tarvitse olla mielipidettä lainkaan. Miksi me ympäröimme itsemme tylsillä joo ihmisillä? Huomaan monesti itse ravistelevani ihmisiä ympärilläni omilla epäortodoksisilla näkemyksilläni. Jos olen huonolla tuulella haastan henkistä riitaa huomattavasti helpommin. Erilaisuus tekee ihmisestä mielenkiintoisen. Koiraihmisten kanssa on huomannut, että ainoa yhdistävä tekijä monestikkin on vain ja ainostaan koira. Muut näkemykset, katsontakannat ja puketumistyyli vaihtelee rajustikkin. On tietysti ihmisiä, jotka ärsyttävät jo pelkällä perusolemuksellaan. Töissä joudun tekemään duunia muutaman sellaisen kanssa, joiden kanssa en olisi missään tekemisissä koskaan muutamaa sekuntia pidempään. Heidän mielipiteensä ei voisi olla omalta kannaltani turhempia. Miksi yhdentekevien ihmisten mielipiteille annetaan minkäänlaista arvoa?  Riitaa haasta urpo -  on riitaa haastava urpo ja sen mielipiteet voi laskea päästä läpi ilman minkäänlaista rekisteröintiä. Kuinka moni meistä todella osaa tuon taidon? Harvat, kuulun heihin yleensä, mutta joskus taas en...