Paljastui milenkiintoinen tosiasia eilen. Rauhoittavat lääkkeet olivat pahentaneet koiramme paukkuarkuutta edeltävinä vuosina. Tänä vuonna, kun emme antaneet Lötsölle minkäänlaisia nappeja, se suoriuitui uudesta vuodesta huomattavasti paremmin kuin edellisinä vuosina. Se malttoi nukkua ja olla melko rauhallinen koko illan. Ainoan kerran kun se sai hermokohtauksen, se johtui aivan jostain muusta kuin pommeista. Syynä oli keittiön rasvapommi. Kun sitten kävimme vähän vaille kaksi ulkona, siellä tosin paukkui sen verrran, että pissaamisesta tai tortun väännöstä ei tullut mitään, mutta edeltävien vuosien totaali vauhkoontuminen loisti poissa olollaan. Mitä tästä siis opimme -kaikkiin vaivoihin ei pillerit todellakaan auta. Lääkkeistä voi siis olla jopa haittaa. Fackta joka pätee myös meihin ihmisiin - lääkkeet eivät ole vastaus kaikkeen - joskus se vaatii jotain ihan muuta.

Varsinaisesti syy koiran paskahalvaukseen oli keittiön rasvaräjähdys. Me nimittäin päätimme ditsata nakit ja perunasalaatin ja friteerasimme, possua , kanaa, mustekalarenkaita, jättikatkan pyrstöjä, anannasta ja banaania. Opimme, että pakasteet aiheuttavat mielenkiintoisen rasvan kuohuntailmiön, että taikinaa ei tarvitse olla järjettömän paljon fritattavilla ruokapaloilla. Meillä oli kivaa, mutta koiralla ei ,kun varoiksi olimme aluksi sulkeneet liesituulettimen rasvapalon varalta. Lopulta sisällä oli sellainen kärvänä, että meillä ei ollut muuta mahdollisuutta,  kuin tuulettaa mesta ja kas kummaa koiruuskin rauhoittui. Joimme aluksi glögiä, joka oli terästetty Hergårds glögillä - pirtuakin olisi ollut, mutta totesimme umpilärvät ja friteeraaminen eivät ole se paras mahdollinen kombinaatio. Lisäksi joimme doodleystä ja siitä teimme myös mummontoffeleleita. Ruuankanssa oli se kuivempi mansikka scumppa la rose celebration. Fresita olisi ollut aivan liian makeaa ja kesäistä. 2 kiloa lihaa friteerattuna on sitten aivan liikaa kolmelle. Varsinkin kun meillä oli iso kaalislaw siinä lisukkeena. Dippikastikkeena oli ehta hapanimeläsoosi. Huippuriento...