Tänään olin aikeissa napista täällä useammastakin aiheesta, mutta nyt täytyy todeta, ettei jaksa - olen aivan liian hyvällä tuulella. Olin aikeissa narista työstä, kun on saikulla eipä paljoa purista. Samoin sää oli joutumassa hampaisiini, mutta nyt kun paistaa aurinko, niin eipä sitten enää juurikaan harmita. On vaan sellainen kelluvan keväinen fiilis. Totta, että ulkona paukkuu pakkasta noin kymmenkunta astetta, mutta täällä sisällä viherhuoneessa voi maistaa jo kesän. Ensimmäiset auringon säteet taittuvat kivasti akvaarion laseissa. Kalat ovat ihmeissään valoimiöstä, johonka niiden muistin ei pitäisi yltää. Ja tiedoksi niille jotka kauhistelevat, että nyt seuraa järjetön leväräjähdys - ei seuraa, akva on ollut tuossa paikassa viime heinäkuusta saakka. Se ei leväänny sen enemmän siinä kuin pimeällä seinällä. Totta, että altaan vonkaleen kokoiset kultakalat tuottavat ravinteita veteen paljon, mutta altaassa on sen verran kasvistoa, jotka myös hyödyntävät tämän ravinne määrän. Lisäksi siellä on aikamoinen parvi levänsyöjiä...

Kävin tässä männä viikolla stockalla, päätin mennä ihastelemaan niiden karppeja ja kuikas ollakkaan, niiden pyöreässä karppialtaassa olikin vain parvi kultakaloja. Meidän isoimmat kalat on jotakuinkin saman kokoiset kuin nuo stockan altaassa pulikoineet. Eli meidän kalat on aikamoisia vonkaleita. Musta kaksikkomme on kuitenkin selkeästi jäämässä junasta, siis koon suhteen - ei ainakaan ruokahalun. Kyträke alkaa vihdoin hallita uimisen - sitä ei ole siis tarvinnut pelastaa mistää jumiksesta yli viikkoon. Samoin sen rispaantuneet evät ovat selkeästi paremman näköiset. Kun katson tämän palmuviidakon läpi ulos ikkunasta, siellä näyttää ihan hellekesän taivalle - utuiselle ja kuumalle - nyt ei todellakaan kyrsi - elämä hymyilee...