Minua on laiskottanut koko viikonlopun, paitsi sitten tänään. Tänään sitten imuroin yläkerran, minun kyllä piti koko asunto, mutta puoliskoni kerkesi imuroimaan alakerran. Tästä kiukkuuntuneena sitten imuroin yläkerran ja puolet portaista. Puhdistin akvaarion laseista leväläikät. Sitten otin tositoimen ja hyökkäsin rehottavan argentiinan vesirutonkimppuun. Leikkasin keskimäärin 40 senttiä versia lyhyemmiksi ja jaoin kolme isoa nippua seitsemäksi pinemmäksi nipuksi. Istutin suurimmat pinnalla riehuneet vesisaniaisen taimet pohjaan kultakalojen terapia leluiksi. Ne säilyt todennäköisesti viikon, jonka jälkeen saan kaivella kuolleen juurakon pois jostain päin pohjaa. Isot kalat on aika letaaleja noin hentolehtisille kasveille. Pinnalla ne saa olla suhteellisen rauhassa, mutta kun ne alkaa nopeasti varjostamaan. Aivan sama kuin tuon vesiruton kanssa kasvaa niin järjentöntä vauhtia ettei mitään rajaa. 

Koska työnpuuska ei loppunut tuohon - pesin ikkunanpesimellä akvaarion lasit ulkopuolelta. Siis pelkällä vedellä ja käyttäen mikrokuitu tussua. Samassa heikko päisyyden puuskassa pesin sitten useamman ikkunan ja lasioven sisäpuolelta. Ehkä noin 20 lasipintaa meidän asuntomme 138 pestävästä lasipinnasta. Ihan hyvä alku. Lopuksi otin ja kiskoin lakanat sängystä ja pistin ne koneeseen. 

Tämän jälkeen otin ja istuin koneelle ja ryhdyin vääntämään soololevyni kosketinmelodioita demoiksi. Mulla on koneella raakamiksaus rummuista ja rytmikitarasta. Näiden päälle sitten rydyin tapailemaan synia. Droppivire hämään korvaa kummasti ja osissa on selkeästi vaihtunut sävellaji, mutta tämä ei suuremmin menoa haitannut. Tuli vaan luovempi olo joutui luottamaan korvaan aivan eritavalla, kun ei ole varmuutta pohjasoinnusta ja sävellajista. Ei voi ruuvata skaalasta vaan joutui kuuntelemaan tosissaan ollaanko oikeassa äänessä - Virkistävää. Tosin nakit ei vieläkään oikein tahdo totella koskettimistolla vanhaan malliin. Kai ne joskus vertyy.