Mitä tehdä kun yllätten havaitset, että työnantajasi ei olekkaan mitenkään luottamuksesi arvoinen. Tunne on samankaltainen kuin puoliso pettäisi.Tulee sellainen armoton vitutusolo, kun tajuaa olleensa hyväuskoinen. Vihan tunteelta ei yksinkertaisesti voi välttyä. Olen vendiktiivinen persoona - haudon kostoa. Olen tullut siihen tulokseen, että on aika taas mitata oma arvonsa työmarkkinoilla ja vaihtaa maisemaa. Ei sillä etten viihtyisi nykyisessä työssäni, mutta kun sen työehdot ovat muuttuneet varsin yksipuolisesti toisiksi, minulta tai keneltäkään muulta vastaava duunia tekevältä kysymättä. Työnantaja vain sanelee ja odottaa meidän hyppäävän hänen pillinsä mukaan. Näissä tilanteissä minä en kuitenkaa hyppää vaan pikemminkin äänestän jaloillani ja vaihdan firmaa. Sääli niitä jotka ovat jo olleet vuosikymmeniä kyseisen firman palveluksessa ja ikää on kertynyt sen verran, ettei duunin vaihto ole enää minkäänlainen optio. Olen nähnyt jo yhdellä alalla saman ilmiön - ihmiset ajataan loppuun ja ihmetellään jälkeen päin, miksi ne joilla on aivoja ja koulutusta vaihtavat alaa ja duunia. On siis tullut aika rueta kalastemaan uutta leipätyötä, kun musiikki ei vielä oikein elätä - tuskin koskaan, koska marginaali metallia kun väännän.  Sitten kun uusi duuni on jo plakkarissa ilmoitetaan vanhalle työnantajalle, että hellurei pidä duunis työnnä se vaikka... No jokainen voi kuvitella minne.