Meillä oli eilen huikean hauska peli sessio, joka johti aivan järjettömään ähkyyn. Tämä on ehkä terapeuttisin pelaaja ryhmistäni. Ruoka näyttelee aivan yhtä suurta osaa pelaamisesta kuin itse pelaaminen. Eilen meillä oli punaviini fondue johonka oli dipattavana naudanlihaa, jättikatkaravun pyrstöjä, kukkakaalia, kesäkurpitsaa, herkkusieniä ja minimaissia. Vieressä juustolautanen ja 11 erimerkkistä juustoa suolakeksejä, viinirypäleitä, 3 erihilloa ja patonkia. Jälkkäriksi suklaamousse. Aivan järjetön öhky hidasti jonkin verran pelaamista, osansa aiheutti punaviini ja siideri. Koska tuli huolella keskityttyä syömiseen niin varsinaisesti humalanpuolelle ei ehditty lainkaan. Viunaakin ois ollu, mutta sitä lorautettiin kahviin vain antamaan twistiä ei känniä.

Itse peli lähti hivenen takkuamalla liikkeelle, mutta suuri taistelu heti alkuun vie aina oman aikansa. Täälläkertaa taisto 5 salamanteria vastaan oli onnekkaan loitsun ansiosta yllättävänkin helppo. Ryhmän yllättävän lahjakas velho onnistui stinkin cloudillaan halvauttamaan puolet salamantereista ja ryhmän pappi jääti heti alkuun icebreathillä yhden salamanterin oikosääriseksi. Näin ollen ne missään vaiheessa päässeet vyörymään massalla päälle ja grillaamaan ryhmää paistiksi tuliauroillaan. Silti taistelussa vierähti useampi tunti ja kysessä on kumminkin AD&D, joka kertonee taistelun vaikeudesta. Sessio eteni tämän jälkeen ihan normaalilla vauhdilla. Joka on suhteellisen verkkainen, mutta pääasia ettei eilen jääty vain yhteen huoneeseen vaan päädyttiin lähes normaaliin etenemisvauhtiin. Tällä ryhmällä se taitaa olla 7 huonetta per pelikerta.