Eilen ilta vierähti taas akvan parissa - oli vedenvaihtopäivä. Alunperin olin ajatellut duunata moisen operaation nyt lauantaina, mutta sitten iski aktiivisuuden puuska. Levääntyminen on laseissa minimissään. Kyllä sinne niitä levälnättejä tulee, muttei lainkaan niin paljon kuin valoisampaan vuoden aikaan. Takalasi saa minun puolesta levääntyä jonkin verran, niin saa kotilotkin ravintoa. Olemme päättäneet sittenkin duunata sen taustakuvan. Tarvitsemme leveää voipaperia ja fiksatiivin, hiiltä ja sormivärejä meillä on omastatakaa. Sellainen kivimäinen hässäkkä siitä tulee.

Letkuttaminen sujui suhteellisen hitaasti, kun irronneet melalehden lehvät tukkivat liitoskappaleen useaan otteeseen. Rasittavaa - tälläkertaa varoin imemästä pohjasoraa lapon tukkeeksi. Tämänkin temppu on tullut tehtyä useampaan otteeseen - johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että pohja on hyvin hienojakoista. Aloitin vähän ysin jälkeen - olin noin puolen yhdentoista maissa saanut letkutettua parisataa litraa vettä veks - pessyt rikkaimurin ja levääntyneen lämmittimen. Pikaliittimellä kytkettävät jatkoletku oli erittäin hyvä idea, ei tarvitse pitää 8 metristä "pideesuikua" kokoaikaa. Kahdessa kymmenessä minuutissa sain täytettyä altaan normikorkeuteen. Jos senteissä lasketaan niin altaassa taitaa olla 708 litraa vettä eli sentti alle maksimi täytön. Vähentää kuparimonnien läiskymistä katelaseihin. SItten lisäsin turveuutetta ja vedeparannusainetta. Viimeiseksi hetän vedenkovikkeen, joka nostaa karbonaattikovuutta ja kokonaiskovuutta.  Ph altaassa on 7 eli neutraalissa ollaan ja karbonaattikovuus on 2,5 - kokonais kovuus on siinä 8-10 eli pehmeän ja kovan veden kynnyksellä mennään.