Sain tänään ahdistushalvauskohtauksen heti aamusta - minun piti vääntää helppoa vanhusreittiä, mutta kuinka ollakkaan päädyin matkatöihin toiseen konttoriin. Koska minulla ei ollut aavistustakaan mihinkä aikaan joutaisin kuittaamaan lainakonttorilta, jo aamulla orastellut päänsärky yltyi migreeniksi. Pääsin himaan suhteellisen ajoissa, joten ehdin vetää migreeninapin ja noin tunnin päikkärit ennen illan luentoa. Koska vedin päikkärit välipalan sijasta, olin erityisen heikossa hapessa, kun piti lähteä luennon suuntaan. Vaivoin sain huljuteltua alas nielusta puolikuppia kahvia ja paripalaa suklaata, jotain mistä irtoaisi energiaa. Bussi matka keskutaan oli helvetillisen aikoihin. Rankka esiintymisrutiini johtaa siihen, että adrenaliini ei nouse suuremmalti luennoidessa, koska se ei ole erityisen vaativa yleisö. Tästä johtuen heikko olo kesti suuremman osan ensimmäistä luentotuntia, vasta sitten migreenilääke potkaisi lopullisesti ja innostuminen nosti adrenaliinia sen verran, että suurin kuvotuskin unohtui. Vika luentokerta oli tavallaan kiva, kun se loppui, mutta tavallaan haikea, kun nämä tuntui olevan oikeasti kiinostuneita ja ehdottomasti aktiivisin poppoo aikoihin. Toivottavasti niistä jatkaa mahdollisimman moni keväällä.

Löysin aivan huippu hienon bettanaaraan, joka tosin oli päätynyt heikkoon happeen kalatukusta liikkeeseen päätyessään. Jossain välissä oli kuulemma saaneet kylmää. Fisu tulee kuulemma myyntiin ensiviikon alusta, jolloin yritän saada sen ostettua. Se on sellainen upean liila naaras, joka on väritykseltään yhtä voimakas kuin koiraat. Jos Pullasuti duunaisi sen kanssa pesueen, värin taittuminen liilaan olisi varmaankin tosiaisia. Lisäksi naaras oli jo valmiiksi kruunupyrstöinen, joten se periytyisi myös seuraavaan sukupolveen ainakin osalle. Puhelimessa on muistutus maanantaille, "käy katsomassa suorituiko kala ostokuntoon". Että näin...