Minulla olisi lauantaina päiväduunini pikkujoulut. Ei firman järjestämät -  vaan sellaiset meidän itsemme organisoimat. Olen luvannut mennä, joten on kai pakko vaivautua paikalle - ei kyllä nappaisi. Ei sillä, että ne ihmiset tökkisi, vaan en haluaisi haaskata hyvää lauantai iltaa johonkin niin turhaan kuin pikkujoulut. Mutta kun on kerran luvannut, niin mentävä on, kun osa ryhmästä on perunut tulemisensa. Paikkakaan ei juurikaan nappaa, mutta ei nyt valiteta.

Sunnuntain peli näyttäisi peruuntuvan. En oikein jaksaisi pelauttaa, mutta näyttää sille, että muutama olennainen pelaaja ei pääse tulemaan vaan joulukiireet alkaa painaa heidänkin niskaansa. Joulu tuntuu tunkevan niskaan joka tuutista. No siihen on enää kuukausi, joten nyt sen alkaa jo pikku hiljaa ymmärtämään. Vaikkakin ulkona sää ei edes vihjaa valkeasta joulusta - jos hyvin käy niin joulu on musta. MInä rakastan joulua - tai pikemminkin yulea - sitä pakanaversiota jossa ystäviä muistetaan lahjoilla, poltetaan kynttilöitä ja syödään hyvää ruokaa - ei välttämättä mitään perinteisiä jouluherkkuja kuitenkaan. Siksi kun meillä on viikonpäästä tulossa omat ystäväpiirin pikkujoulut meillä on luvassa keskiaikainen menu. Sitä kinkeriä sentään odotan innolla.