On ehkä paras aika vuodesta. Ohi on kesän kuumuus - jäljellä on loppu syksyn viileys ja pimeys ennen talven tuloa. Jos se sitten suvaitsee jossain vaiheessa tulla- siis se talvi. Viime vuonna saatii odotella aika pitkään. Minä pidän tästä pimeydestä - tästä synkkyydestä ennen lunta, jolloin ei vielä ole kylmä. Ollaan siis suurelta osin vielä plussan puolella. Pakkanen ja lumi - ne eivät ole minua varten, niistä nauttikoon muut. Minä rakasta pitkiä sinisiä hetkiä ja aikaisin hämärtyviä iltoja. Ne ovat minua varten. Nyt on taivaalla täysi kuu, joka valaisee pimeän maan kauniisti. On yksi jumallattaren 12 pienestä sapatista. Tänä yönä on yö täynnä taikaa. 

Ja sitten jotain aivan muuta. Lötsöllä on aikas herkkä oksennusrefleksi. Tänään se innostui valtavasti, kun tulin töistä kotiin. Niin valtavasti, että se puhui norjaa keittiön lattialle. Mutsillani on tapana arvostella ruokia, että tämä näyttä aivan koiran oksennukselle - tarkoittaen sen olevan liian epämääräistä syötäväksi. Lötsön oksennus on iso ja märkä tai pikemminkin limainen. Se ei ole edes epämiellyttävän näköinen ja toisin kuin ihmisen oksennus se ei ole juurikaan epämiellyttävän hajuinen. Kyllä se on aina silloin tällöin raivostuttavaa kun se pullauttaa täyden vatsansa matolle, mutta siihenkin on jo jotenkin tottunut. Tosin mattomme ovat muuttuneet koira ystävällisiksi malleiksi. Niistä saa oksennuksen pois lattia harjalla ja reivulla ilman sen isompaa vaivaa- elämä opettaa.