Tänään on hiljaista. Puoliskoni on mennyt käymään äitinsä luona. Olen laittanut kaikki ääntätuottavat laitteet kiinni. Hiljaisuudessa se tulee esiin- tuo hiljainen vihellys, joka on juuri ja juuri aistittavissa. Tinnutus on heikko, mutta selvästi olemassa oleva. Yli 20 vuotta ääniseinää treenikämpillä, keikoilla ja studiossa ovat tuottaneet tulosta. Minulla on orastava kuulovaurio. Se ei enää katoa minnekkään, se tulee vain voimistumaan ajan myötä. Toivottavasti onnistun välttämään oman mutsini kohtalon, etten joudu käyttämään kuulolaitetta. Mutsi lähestyy tuossa piakkoin 70 ikävuotta, kuulolaite hänellä on ollut jo kohta 5 vuotta. Hänen elämässään hiljaisuus on jo kasvanut siihen mittaluokkaan, että sen määrää on vähennettävä.  Omassa elämässäni olen päättänyt lisätä hiljaisuuden määrää tietoisesti. Olen alkanut lepuuttamaan korviani.

Alakerrasta kuulen akvaarion suodattimien hiljaisen huminan ja veden liplatuksen äänet, vieressäni kodinhoitohuoneessa humisee ilmastointilaite, muuten täällä ei ole lainkaan ylimääräisiä ääniä. Tinnukseni ei vielä peitä heikoimpiakaan ääniä, hyvä niin se tekisi studio hommat aikalailla mahdottomiksi, jos näin kävisi. Ihmettelen monia studioammattilaisia, jotka luukuttavat musaa todella lujaa miksatessaan. Pidemmän päälle korvat väsyvät ja kova ääni väsyttää korvat vielä nopeammin. Vuodesta toiseen sellaisessa ääniseinässä asumisen täytyy tehdä tuhoja kuulolle. Miten niiden jannujen kuulo voi hiljaisuudessa? Omani viheltää juuri ja juuri aistittavuuden rajalla. Tosin, jos en olisi aikani tehnyt kaikenlaisia psykoakustisia kokeita erilaisilla piippaus äänillä opintojen yhteydessä, niin  tuskin olisin samalla lailla tietoinen tuosta aistimuksesta. Nyt osaan hakean muutoksia stimuluksissa erilailla. Jokus tieto on siis pahasta, varsinkin hiljaisuudessa.