Näin lupaavasti voi alkaa vain päivä, kun on ensin kärsinyt rapsakasta migreenistä. Kiitos äidinpuolelta tulleen geenivihreen. Faijan puolen suvussa ei esiinny migreeniä lainkaan, mutta mutsilla se on ja aivan yhtä rapsakka kuin minulla. Näköhäröjä, solarisaatiota ja kaiken kukkuraksi vatsankääntävää kipua ja kuvotusta - siis aivan huippu alku mille tahansa päivälle.  Sen jälkeen kun pääsin ylös sängystä muutaman tunnin ehkä normaalia myöhemmin, päätin mennä ruokkimaan kalat ja kävelin ihka ehtaan paskaan. Syyllistä ei ole lienen kovin vaikea arvata - sellainen pieni ja söpö koira, joka ei kuulu talouteemme. Lötsön paska olisi ollut aivan järjettömän kokoinen ja Näpyn olisi taas ollut aivan karmean hajuinen. Syyllinen oli siis meillä kyläillyt havanese narttu, joka oli puuhastellut omiaan kuulemma viherhuonessa omituisen pitkään. No sekin sitten selvisi mitä siellä oli puuhasteltu. Pääasia oli, että olin avojaloin - aluksi luulin kävelleeni kamikatse kalanpäälle - ja kakka oli kiinteä ja suhteellisen kuiva - siis helposti siivottavaissa. Paljaasta jalasta lähtee kakka huomattavsti helpommin kuin sukasta tai villasukasta...

Aattona meillä oli lyhennetty joulu - koska puoliskoni äiti sai lyhyen sairaskohtauksen, joka vaati pikaisen sairaala vierailun - vain noin 6 tuntia - pääasia, että pääsi tulemaan takaisin ja saimme viettyä kivan jouluaaton. Hivenen harmitti, että meni niin lyhykäiseksi, mutta näille jutuille ei aina voi mitään. Joulupäivänä meille tuli muutama hyvä ystävä syömävieraaksi, joilla toisella oli tuo kakkaepisodin aiheuttanut koiruus. Toisen koira oli nimittäin päässyt maaseudun rauhaan joulun viettoon. Ruokaa oli taas aivan valtavasti ja ähky aivan sen mukainen. Viiniäkin tuli nautittua, jonkin verran, mutta tämän aamuinen ei ollut mikään krapula vaan ihka ehta migreeni kaikkine näköhäröineen ja etiäisauroineen.