Täällä on vihdoinkin pakkasta. Lumen tulokaan ei tunnu enää mitenkään vastenmieliselle. Vuoden pimein hetki on pian luonamme. On aika juhlia talvipäivän seisausta. Se taitaa olla ensiviikon lopulla, siinä 20 päivän hujakoilla, joilloin päivä on lyhimmillään. On aika muistaa ystäviä ja lähimmäisiä, polttaa kynttilöitä ja syödä hyvin. Minä pakanana en juhli joulua, se on minulle vierasjuhla. Siksi minä täysillä halaan kristillisen joulun maallistumista, koska lahjojen antaminen on pakanallinen tapa.  Voisimme myös huolella unohtaa, koko sällin nimeltä Jesse ja hänen syntymä juhlansa. Yule oli paljon ennen häntä ja nähtävästi paljon hänen jälkeensäkkin. 

Olen tohkeissani tuosta teinien järjettömästä käyttäytymisestä viereisellä koululla. Koulukiusaamisesta puhutaan ja puhutaan, mutta asialle ei vaan koskaan tehdä mitään. Norssissa kiusaamiseen puuttuttiin ehdottamalla, että kiusattu vaihtaisi koulua. Eihän se vittu voi noin mennä. Ne jotka kiusaa, niidenhän se koulu pitäisi vaihtaa. Tylysti ulos vanhasta koulusta ja ehdoton kielto siitä, ettei yksikään Helsingin koulu ota heitä vastaan. Se pistäisi teiniä kummasti järjestykseen, kun he joutisivat joka aamu omin varoin reissaamaan johonkin lähikunnan kouluun - Keravalla, Vantaalle tai Espooseen tai vielä paljon kauemmaksi. Koulu ja kunta ehdottomasti sanoutuisivat irti moisten mätämunien koulumatkojen kustantamisesta. Stigma otsaan, että tämä on viallinen yksilö - suorastaan sairas ja rikollinen. Tämä johtaisi todennäköisesti kaiken muunkin kiusaamisen vähenemiseen ajanmyötä yhteiskunnassa.  Koska nyt kiusaaminen saa meidän jokaisen hiljaisen hyvksynnän...