Tämä voisi olla vituttavaa, jos olisin nuorempi ja vähän enemmän entiseni. Tämän päivän studiosessio oli sitä osastoa, miksi minusta ei tullut täysipäiväistä äänimiestä. Rumpalimme oli tulossa ajallaan, kunnes myöhästyi dösästä. Olin pajalla sovitusti puolituntia myöhemmin. Laitoin mikit läjään, pystytin puomit ja kaivoin letkut. Tunnin säätämisen jälkeen päätin mennä kahville, meidän lähiravintolaan. Koska se oli kiinni, jouduin menemään läheiseen karaokebaariin, jossa rumpalimme istui tiskillä tuhdissa jurrissa, puolikas lonkero muki kourassaan. Raijasin rumpalin kahvini jälkeen pajalle, jossa jurriurvelo pystyttelee kannunsa suhteellisen ajallaan. Kaikki menee niin kauan hyvin kunnes hesen pitäisi virittää bassarin lyömäkalvo löysemmälle.  Tämän tehtävän suoritettuaan rumpali nimittäin hukkasi rumpuavaimen. Kun tulimme virvelin vireen laskemiseen, se ei tietenkään mitenkään taittunut, kun rumpuavain oli kadoksissa. Ja lisää bisseäkin olisi pitänyt saada ja kiireellä.  

Pistin heebon röökille pihalle ja soitin lähellä asuvalle rumpali ystävälleni, että mahdatko olla kotona, mahtaako sulla olla aikaa tulla tuomaan mulle rumpuavain. Hän ei jätä kaveria pulaan, joten avain järjestyi - tosin en ole lainkaan vakuuttunut osaako rumpalimme virittää tominsa, siten että ylimääräinen kumina tai pikemminkin liiallinen resonanssi katoaa. Tämä selviää huomenna - palataan asiaan lapsukaiset - huomenna tulee sitten lisää vauhtia ja vaarallisia tilanteita,