Siitä oli sitten pitkä aika, kun viimeksi olen erehtynyt normaalien luistinten kanssa jäälle toikkaroimaan. Olen luistellut paljonkin ennen koiraa rullaluistimilla, mutta en ole harratanut yli vuosikymmeneen minkäänlaista normiluistelua.  Kun ne sitten bykäsivät tuohon viereen tuon urheiluhallin, niin kuinka ollakkaan ne sitten jäädyttivät sen viereen suuren luistinradan. Sieltä löytyy myös kaukalokin. No puoliskoni katseli sitä haaveksivin silmin ja sanoi, että kun tuo tuossa vieressä on, niin hänen tekisi mieli luistelemaan. Näinpä sitten päätin viikko pari sitten, että luistimethan tässä on hommattava ja vein puoliskoni urheiludivariin luistinten ostoon. Mestasta saimme lähes käyttämättömät luistimet sopivaan hintaan. Tulen jatkossa käyttämään puotia lisää. 

Eilen illalla sitten saimme puolen kympin maissa päähämme, että nyt tuonne jäälle on päästävä ja sinne siis pungimme. Laitoimme luistimet jalkaan jo kotona, kun matkaa on alla satametriä ja olin ostanut teräsuojukset molemmille alennusmyynnistä. Koira rukka oli pudottaa silmät päästä, että mitä ne papat nyt oikein puuhaa. Metwurstilla yritimme sitten poikaa lahjoa, mutta koiruus ei sitten millään kelpuuttanut makupalaa sillä oli niin pasmat sekaisin. Ulkopuolelle kuunneltiin, että ryhtyykö ulvomaan, vaan ei - meni kiltisti eteiseen nukkumaan. Koikkelehdimme hontelosti luistinradalle ja voila taito ei ollut mitenkään unohtunut. Vähän huteraa meno oli aluksi ja luistimet painovat jalkapöytää meillä molemmilla. Vartin luistelun jälkeen radan valot sammuivat - tuli ihana talvinen pimeys ja tähtitaivas. Emme kaatuneet kertaakaan ja kivaa oli. Tämä täytyy toistaa vielä joku kerta... Ehkä houkutella kavereita mukaan...