On se niin hienoa, kun maailma todentaa sen, mille tuntuu elää väärän käden varassa. Auttaa ymmärtämään erästä ystävääni, jolla vaiva saattaa olla todella pysyvän kaltainen. Ei ole herkkua ei. Saikkua on tullut vietettyä viikko ja huomenna on yksinkertaisesti pakko mennä hakemaan lisää. Käsi tuntuu puutuneelle kokoajan. Pieninkin rasitus eli yli kilon massa saa sen vihlomaan. Parannusta on kuitenkin sen verran, ettei käsi enää vihlo levossa. Jahka löytää sellaisen asennon jota levoksi voi kutsua. Nyt vaan yksin kertaisesti vituttaa. On se kiva, että on opetellut tekemään asioita ristiin. Nyt nimittäin hiirikäteni on oikea eli ei kipeä käsi tästä johtuen voin huoletta roikkua koneella. Käsi ei suuremmin rasitu.

Tänään taas narutettiin bassoja soololevyni biiseihin. Nyt alkaa olla pari biisiä plakkarissa, jahka kitaristi vääntää niihin sopivatsoolot ja lead-melodioita. Saas nyt nähdä millainen lopputulos on. Odotan mielenkiinnolla, jotkin asiat kun ei aukene ennenkuin koko pakka on läjässä, jolloin kuulee toimiiko ne vai pitääkö niitä jotenkin muuttaa. Sitten on vielä koko soittaja ryhmän mielipiteet kuunneltavana mitenkä sovitukset toimii samoin niiden oma soitto.