Olen ollut viime aikoina aivan sairaan puhki. Ei ole jaksanut laittaa minkään suhteen tikkua ristiin. Tässä kuussa ei ole juurikaan tullut tänne rustattua. Ei olisi tullut kovinkaan positiivista tekstiä. Lähdetään purkamaan siitä huonoimmasta päästä.

Akvassa on tapahtunut todella raskaita muutoksia. Kyträke otti ja delasi. Se oli kipeän oloinen pidemman aikaa ja sitten kun se alkoi olla paremman oloinen, se löytyi kuolleena akvaarion nurkasta. Se ei ollut noussut pintaan. Sillä oli kuin olikin se rakkovaurio. Vitutti ja raskaasti, mutta sille kalalle oli selkeästi parempi, että se delasi. Vaikkakin sillä oli selkeästi voimaskas tahto elää. 4 vuotta sinnittelyä niin vaivaiselta kalalta oli ihan jees suoritus. Suurimman kultakalan Pentin kuoleminen olikin sitten suoraan isku vasten kasvoja. Se sai suolen tukoksen. Se ulosti pelkkaa limaa kaksi päivää ja kun sitten ei enää limaakaan tullut ryhtyi kellumaan selkää. Olin saada vitutuksesta aivohalvauksen - happikin kulki huonosti.  

Tänään putsasin akvasta pois kaiken kaikkiaan 2 kiloa kasvimassaa. Piti saada reilusti uimatilaa. Tuli sitten nimittäin investoitua. Ostin japanilaisen kultakalan, joka oli kuin välimuoto kyträkkeesta ja Penasta. Oranssi kaveri, jolla on valkoinen lippis, mutta sillä on suora pyrstö ja evät kuin suoraan chinese ghost storystä. Sen nimeksi tuli Geiko.  Se ei ole mikään pieni enää vaan se oli jo valmiiksi parivuotias. Evineen aika lähelle Pentin kokoinen sillä erolla, että pyrstöä on noin 50 % kalan koosta. Se on istunut joukkoon erittäin hyvin ja vaikka se on ruykin niin se ei ole kyträke rakenteeltaan, vaan sulava joten se ui varsin hyvin. 70€ kalasta on paljon rahaa, mutta se on minulle lahja pyöreistä vuosista. Sekä lohdutus kala paikkaamaan parvessa tullutta aukkoa.  Se tuli ämpärissä kun se oli yksinkertaisesti niin iso, ettei sitä voinut pussittaa. Reipas ja terve kala. Utelias ja hyvä uimaan, joten akvassa alkaa taas olla kaikki hyvin. 

Duuni on sitten yksinkertaisesti niin perseestä, että nyt on sitten aika vaihtaa. Uusien järjestelmien sisään ajo tökkää niin perkeleen pahasti, ettei enää hermot kestä - mun koulutuksella kai löytyy muutakin duunia. Joten heti kun opetus on ohi niin mä alan laittamaan duuni hakamuksia ympäriinsä. Ihan sama vaikka sitten tänä kesänä ei olisi kesä lomaa, ei vittu haittaa. Uusi työ on vaan löydettävä saamarin nopeasti tai sitten jäätävä taas saikulle tenniskyynärpää takia. Sekään ei ole enää huono vaihtoehto - tämä meno tappoi viimeisenkin motivaation. Että semmoista tänään... 

Musa jutut etenee, mutta niistä sitten lisää joku toinen kerta.